Tänään kävin pienen tauon jälkeen tekemässä töitä, sillä vauvan äiti otti hoitovastuun vapaapäivänsä kunniaksi. Täytyy sanoa, että pienetkin käynnit työelämässä tekee hyvää. Samaa kertoo naiseni, joka on monen kuukauden jälkeen päässyt kodin ulkopuolelle ilman vauvaa. Ei sillä, että vauva-arki olisi jotenkin liian raskasta. Jokainen meistä vain tarvitsee omaa aikaa ja olisi hienoa, että tuota aikaa voi viettää sellaisten asioiden parissa, jotka kokee rentouttavaksi. Minulle sellainen asia on työ, vaikka en voi toki kieltää työni raskautta niin fyysisesti kuin henkisestikin. Kaikenlaiset onnistumsiet työelämässä saa kuitenkin aikaan sen, että saan voimaa ihan kaikkeen arjessa. Minä osaan, minä pystyn, minä tein sen. Olen kuitekin luonteeltani sellainen, joka ei niinkään luota omiin kykyihinsä ja siksi tuollainen asenne ja onnistuminen tekee aina hyvää itselleni.

Olen jo pitkään pohtinut miten saisin arkeani hieman rauhallisemmaksi niin, että minulla olisi aikaa myös kavereille. Huomasin nimittäin pohtivani sitä, miten vuosia meni lähinnä opiskelujen ja töiden merkeissä. Nyt kuin opiskelut on ohi, aikaa pitäisi olla enemmän myös kavereille. Nyt se töiden jälkeen jäävä vapaa-aika meneekin perheen kanssa. Sinänsä ymmärrettävää, mutta kavereiden kanssa tulisi pysyä kuitenkin yhteyksissä. Heiltä kuitenkin saa myös paljon tukea, silloin ku elämssä tulee vastoinkäymisiä. Harva meistä selviää elämässä ilman suurempia vastoikäymisiä. En ainakaan usko niin. No nyt ollaan muutaman kaverin kanssa pyritty tapamaan kahvikupin ääressä hieman useammin. Vaikka olenkin ainut kaveriporukan isä, en koe että olen jotenkin erilainen porukassa. Toki olen sortunut puhumaan myös vauva-arjestamme, mutta en onneksi suuresti. Mietin juuri tänään, kuinka aikaanaa ennen omaa lasta, en juuri innostunut vauvojen ihannoinnista ja sen sellaisesta. Minulle kaikki vauvat oli samanlaisia ja oikeastaan nehän vain oli...ei niissä ollut ihmeteltävää moneksi minuutiksi. Nyt taas kuitenkin olleesani töissä huomasin kaipaavani omaa lasta ja odotin, että näen hänet jälleen illalla. Tämä on sellainen asia, jonka varmasti moni mies tunnistaa. Vauvoista ja lapsista tulee läheisiä asioita sitten, kun on itse tullut isäksi.

Kolmannen kirjoituksen jälkeen huomaan, että vaikka kuinka ajattelin, että blogikirjoitukseni tulevat käsittelemään hyvin erilaisia asioita, olen jotenkin jumittunut vauva-aiheeseen. Onhan se minun arkeani nyt ja siksi mielessäni päällimmäisenä. Toki uutisia lukiessani tuli jälleen mieleen monia asioita maailmanmenosta, joista voisin myös kirjoittaa, mutta ehkä syvällisempien kirjoituksien aika on myöhemmin.